20. heinä, 2018

Välimeren viileän lempeässä syleilyssä, Vol. 2

Kesäkuu on jo mennyttä ja suloiset heinäkuun helteetkin jo hyvällä mallillaan, mutta vasta nyt ehdin palata kesäkuun alun upeaan työreissuuni. Olisihan tässä tuota puhtia kirjoittamiseen ollut aiemminkin, mutta jopa näin lomalla ollessa on tällä mamalla ollut hieman kiireitä. Parhaina päivinä olen lukenut jopa kolme kirjaa, jotta hieno ja vastuullinen pestini kaunokirjallisuuden Finlandia-raatilaisena tulee kunnialla suoritetuksi. Siinä on kirjoittaminen jäänyt taka-alalle, mutta nyt vielä muistaessani kerron miten minulla on aika magea duunipaikka. Rakastan matkustamista ja tässä työssä sitä saa kyllä tehdä.

Kesäkuun alussa, ihan heti ylioppilasjuhlien jälkeen (ja todellakin tarkoitan melkeinpä kirjaimellisesti suoraan juhlista) lähdin kohti Helsingin lentokenttää, jossa aamuyön valaistuvina tunteina kokoonnuimme iloisen nelikymmenhenkisen Oriflame -ryhmämme kera Barcelonan lennon lähtöportilla. Sisukkaimmat olivat lähteneet kotoaan jo edellisenä päivänä, osa yön tahmeina tunteina ja ajaneet ylihintaisille aamukahveille lentokentän suojiin, osa – itseni mukaanlukien – pörhälsi paikalle uinuvasta helsinkiläislähiöstä, vain jokusen minuutin ajomatkan, mutta melkoisen pitkän taksin odotteluajan päästä. Sitä se tuleva taksiuudistus teettää, henkilöstövaje iskee huolella saatavuuteen. Kaikki pääsivät kuitenkin onnellisesti ajoissa, joskin hieman unisina paikalle – jopa ne pari tyyppiä, joilta oli passit varastettu juuri kriittisellä hetkellä vain tovi ennen matkaanlähtöä. Seikkailu oli alkamaisillaan ja seura mitä parhainta! Oriflamen reissuissa ei kukaan ole koskaan yksin.

Matkapäivä 1: Barcelona, Espanja

Kun lähtee jo aamuyöstä matkaan, on aikaisin kohteessa. Barcelonassa oli joukkiotamme vastassa iloinen paikallisopas, jonka johdolla kiersimme Barcelonan nähtävyyksiä. Näimme mm. aivan huikean Basilica de la Sagrada Familian, jonka olisi tarkoitus olla valmis vuonna 2026. Eipä taida olla, sillä laajennusosan valmiiksisaattaminen vaatii kokonaisen asuinkorttelin purkamista ja jonnekin ne niissä taloissa nyt asuvat ihmispoloiset pitää ensin siirrättää. Jos oli Barcelonassa kuuma, oli kirkon ympärillä sitäkin kuumempi, sen verran paljon väenpaljoutta olivat kulmaukset itseensä imeneet. Puristin käsilaukkuani oppaan ohjeistamana niin lujaa kuin kykenin ja aika paljon niitä kirjaimellisesti ympärikäännettyjä lompakoita näilläkin kulmilla näkyi. Minä ehkä näytin liian haastavalta käännettävältä ja sain pitää maallisen omaisuuteni itselläni. Kävimme päivän aikana myös Mointjuic-vuorelta ihailemassa kaupungin maisemia ja horisontissa kaupungin laidalla satamassa näkyi myös jo risteilyaluksemme Costa Diadema, jonne siirryimme iltapäivällä. Koska Oriflamen matkoilla pistetään aina parasta pöytään, olimme varanneet kaikille parvekkeelliset hytit, joilta nuuskuttaa pirskahtelevaa meri-ilmaa ja herätä aina uuteen aamuun uudessa satamassa heti maisemista täysillä nauttien. Iloisista ilmeistä päätellen hyttivalinta oli hyvä eikä etukäteen maksetuista ruoka- tai juomapaketeistakaan kukaan tullut motkottamaan. Ja mitä tekee kiltti suomalainen, kun pelastusharjoituksiin käsketään osallistumaan pelastusliivit päällä? Menee ja pukee liivit jo hytissä ja siirtyy evakointipaikalle harjoituksiin. Aika hassuiltahan me taisimme niiden oranssien outouksien puristuksissa näyttää ja loppujen lopuksi sain varmistuksen, ettei minulla ole liian iso pää, vaan helpottaa kummasti mikäli avaa ensin pelastusliivien kiinnitykset ennenkuin alkaa niitä vetää päänsä yli. Ehkä ihan hyvä harjoitella käyttöä, jottei ihan ymmynkäisenä mahdollisen tosipaikan tullen ole. Illallinen syötiin ekana iltana ja kaikkina muinakin yhdessä a la carte –ravintolassa. Pitkän päivän jälkeinen väsymys taisi suurimman osan matkalaisistamme kaataa sänkyyn ilman sen tarkempia laivan yöelämän tarkistamisia. Vihdoinkin merellä!

Matkapäivä 2: Palma de Mallorca, Baleaarit, Espanja

Ihana, aurinkoinen Palma de Mallorca on aina yhtä kaunis, houkutteleva ja trendikäs paikka vierailla. Hajaannuimme kaupungin kujille katsastamaan ostoskatuja, värikkäitä vihannespuoteja, tuoksuvia appelsiinimehukojuja, keskisormeaan nostavia, värikkäitä puutarhatonttuja, paikallisia kirjakauppoja ja värikkäitä taloja. Palmassa meillä olikin hyvin aikaa, sillä laiva saapui satamaan jo heti aamulla ja lähti eteenpäin vasta kello 01.00. Ihana, auringontäyteinen päivä nostatti ilon ja hymyn huulille. Tänne täytyy taas palata, sillä Mallorca on yksi suosikkisaaristani, jolla viihtyisi hyvin taas viikon, pari.

Matkapäivä 3:  Meripäivä

Kun on meripäivä ja erityisesti kun on ostettuna erillinen aurinkotuolipaikka rauhalliselta alueelta viikoksi reilun 30 euron hintaan, on toki sanomattakin selvää, että meripäivänä sataa losottaa vettä liki koko päivän. Päivä oli todella harmaa ja siksi laivan loputtomilla käytävillä ja erityisesti buffet-ravintoloissa oli porukkaa kuin Stockan hulluilla päivillä. Melkoiset hullut päivät käynnissä olikin, ruokaa oli toki tarjolla ja varmasti riittävästi, mutta jonot olivat melkoiset ja jonottamiseen tottumattomia ihmisiä turhan runsaasti minun makuuni. En ole parhaimmillani tai lempeimmilläni mikäli joudun taistelemaan paellan tähteistä tai vesimelonin siivuista.

Matkapäivä 4: Sardinia, Cagliari, Italia

Eka kertani Sardiniassa! Koska halusin nähdä mahdollisimman paljon (ja koska en ole kovin innokas kävelemään vesisateessa) hyppäsimme minijunaan, joka surrautti ympäri Cagliarin varjoisia kujia ja koreita kukkuloita. Kävimme mm. vanhassa kirkossa, etsimme ahnaasti ja melko huonolla menestyksellä ruokakauppaa ja natustimme paikallisessa Ellusu-ravintolassa pieniä italialaisia lihanyyttipasteijoita ja pastaa. Illaksi taas takaisin laivalle, joka satamasta lähtiessään soitti Andreas Bocellin Con te partiroa. Jep, time to say goodbye ja kohti uusia seikkailuja!

Matkapäivä 5: Civitavecchia, Rooma, Italia

Ja niin oli taas Civitavecchian vuoro. Tämähän oli lähtöpaikkana viime syksynä, kun viimeksi olin Oriflamen Välimerenristeilyllä. Tuolloin oli kyseessä yhtymän 50-vuotisjuhlaristeily ja tällä kertaa siis Suomen 50-vuotisjuhlareissu. Osa porukasta hyppäsi junaan ja reissasi tunnin matkan päässä olevaan Roomaan, mutta minä skippasin ja nautin tällä kertaa vain laivan lukemattomista antimista. Vielä tässäkään vaiheessa ei laivan sokkelot ihan auenneet, mutta nyt löysin jo mm. vohvelibaarin, casinon ja kauppakujan. Pysyttelin siis laivassa ja nautin meri-ilmasta pääosin omalla parvekkeellani kirjaa lukien.

Matkapäivä 6: Savona, Italia

Suloinen Savona tarjosi kaunista katseltavaa koko päiväksi. Mikäpä oli taapertaa ympäriinsä, kun lämpötila oli + 25 astetta ja puolipilvinen sää teki kaupungilla etenemisestä siedettävää. Kipusimme vanhoille linnoituksille, josta oli hienot näköalan yli Savonan ja toki piti maistaa aitoa italialaista pizzaa, jota paikallisen pojan neuvosta söimme Ristorante Pizzeria Vesuviossa. Melkoiset juustoöverit tuli kipattua huiviin, mutta oli kyllä todella hyvää pizzaa. Osaahan ne italialaisetkin tehdä hyviä pizzoja!

Matkapäivä 7: Marseille, Ranska

Niin mänt sitten meikäläisen Ranska-neitsyys. Tai olenhan Eiffelin pariinkin otteeseen nähnyt aikanaan matkallani Brasiliaan ja lentokoneen tehdessä välilaskun Pariisissa, mutta aiemmin en ole Ranskan maaperällä teputtanut. Läheltä piti, etteikö nytkin jäänyt haaveeksi, sillä Marseillessa oli kohonneen riskin terrorismiuhka päällä ja kun en muutenkaan ole mikään suuri Ranska-fani, pohdin aluksi jääväni laivan aurinkokannelle möllöttämään. Onneksi en jäänyt, sillä Marseille oli oikeastaan aika kiva tuttavuus. Minijunien fanittajana sain taas arvon kollegat houkuteltua samaan kyytiin, jolla sitten edukkaasti ja helposti posotimme kukkuloiden halki ja kohti Notre-Dame de la Gardea, jossa oli hulppea ryysis ja rynnäkkökiväärein varustautuneita sotilaita ja poliiseja. Ei siinä oikein tiedä onko olo silloin erityisen turvattu vaiko turvaton, mutta ihan kiltisti kaikki ryysiksessä käyttäytyivät ja lompakkonikin pysyi taas visussa tallessa, kun käsilaukkua puristaen etenin helteisessä turistinähtävyydessä pihamaalta kirkkoon ja takaisin. Iltapäivällä ajelin vielä toisella minijunalla, joka halkoi kaupungin toista laitamaa ja sen nähtävyyksiä. Bongasin mm. hulppeita graffitteja ja liehuvat Suomen liput, mutta aito ranskalainen patonki jäi kyllä testaamatta.

Matkapäivä 8: Barcelona

Käsittämättömän nopeasti voi vierähtää viikko Välimeren viileän lempeässä syleilyssä ja niinpä vaan rengasmatkamme päättyi, kun laiva saapui takaisin lähtöpisteeseemme Barcelonaan. Koko porukka yhä tallessa ja onnellisina, kaikilla matkalaukut maisemissa ja mukavia muistoja taskuihin taputeltuina, osalla ehkä enemmänkin, sillä reissussa nähtiin meidän matkaseurueessamme ainakin yksi kosinta! Satamassa meitä oli vastassa taas oma paikallisoppaamme, joka vei meidät aluksi Placa Catalanalle, jossa porukka singahteli aamupäivän ajaksi ostoksille ja tapaksia nautiskelemaan. Miten ihmeessä en ole Barcelonaan vielä aiemmin eksynyt (kysyy hän, jonka suosikkijalkapallojoukkuekin on FC Barcelona). Ihana kaupunki, joka on täynnä sopivasti pienen suurkaupungin tuntua, puistikkoja, kenkiä, laukkuja, tapaksia, suihkulähteitä, komeita espanjalaisia... Ei, Juan Carlos Manolitostani en vielä kuitenkaan tavannut ja niinpä minäkin iltapäivällä suuntasin muiden kera kohti Montserratin vuorta, jonne en kuuna päivänä olisi itsekseni eksynyt, sen verran oli kiemuraista tietä ja korkeita pudotuksia matkan varrella. Oli kyllä jännittämisen arvoista, sillä näköalat ylhäältä vuorelta alas laaksoon olivat upeat. Luostariin emme ennättäneet, sen verran oli vuoren huipulla tungosta ja ryysistä, että aika loppui yksinkertaisesti vaan kesken. Barcelona-päivän päätti vierailu Pares Balta –viinitilalle, jossa tutustuimme viininviljelyprosessiin, viinikellareihin (ahtaanpaikankammoisena jätin suosilla väliin ja jäin auringonpaahteiselle pihalle huomatakseni, etten ole ainoa ko. ongelmasta kärsivä) ja lopuksi latkimme vielä hyvällä fiiliksellä ja siemaushalulla erilaisia viinejä, joita osa seurueestamme ostikin tuomiseksi. Minun laukkukiloillani moinen ei ollut mahdollista, joten ainoat viinit tilalta poistuivat matkassani vain vatsalaukussani ja veressäni. Pienessä pöhnässä porukka saatiin kunnialla Barcelonan lentokentälle ja kaikki onnellisesti koneeseen ja kotimatkalle kohti Suomea.

Miten tällainen reissaaminen on mahdollista – sitä on moni kaverini minulta kysynyt. No, joko olet minun saappaissani (tai ainakin positiossani) tai sitten vaan yksinkertaisesti ryhdyt Oriflamen edustajaksi ja asetat itsellesi tavoitteen. Reissussa oli nytkin ihan tavallisia, joskin kovin ahkeria ihmisiä. Ihan hyvin mahtuisit sinäkin ensi kerralla mukaan! Tulossa on mm. Thaimaa, Sardinia, Monaco, Australia ja mitä noita nyt on. Hyppää siivelle!

Aina matkalla jonnekin,

Marjo