2. loka, 2017

Viikko Välimeren aalloilla

Takana on juuri yksi puitteiltaan varmasti hienoimmista työreissuistani, viikko Välimeren aalloilla risteillen ja juhlien 50 vuotta täyttävää työnantajaani Oriflamea. Yhtiö oli vuokrannut kaksi Celebrity X Cruises -laivayhtiön risteilyalusta 6000 iloisen, ympäri maailmaa tulevan oriflamelaisen yksityiskäyttöön, joten ihan mistään pikkujuhlista ei siis ollut kysymys, olihan juhlinnalla kestoakin peräti viikon verran. Vielä 14 kuukauden Oriflamessa mukana olonkin jälkeen olen yhä iho kananlihalla ja ihmeissäni tästä kokemusten tykityksestä ja elämysten ilotulituksesta, jota tämä yritys jatkuvasti ihmisilleen tuottaa. Uskomatonta. Yhä joinain hetkinä ajattelen, että olen täysin jonkun toisen saappaissa ja tirkistelijänä tässä glamourintäyteisessä elämässä. Minä se siinä olen kuitenkin mukana ja yhä keskeisemmässä roolissa nyt, kun yrityksemme Suomen pitkäaikainen toimitusjohtaja, kaikkien rakastama ja suorastaan jumaloima keulahahmo on juuri poistunut takavasemmalle eläkepäivistä nautiskelemaan. Tästä alkaa minun aikani maajohtajana, oman tieni kulkijana, uuden luojana.

Päivä 1: Rooma

Upea 21 naisen seurueemme lensi Helsingistä Roomaan, jossa vietimme aamupäivän opastetun kaupunkikävelykierroksen merkeissä. Tällä kertaa jäi lantti heittämättä Fontana di Trevin suihkulähteeseen, joten hieman nyt jännittää palaanko enää neljättä kertaa Roomaan. Toivottavasti, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja vielä enemmän ostamatta. Iltapäivällä bussi kuljetti meidät Civitavecchian satamaan, jossa siirryimme liki 3000 muun matkaajan tavoin Celebrity Silhouette –laivaan. Wau, mitä säihkettä, kiiltoa ja kauneutta kaikkialla! Seilasimme auringonlaskua kohti tervetulojuhlan tahdissa ja ulkokannelta käsin oli hauska seurata ihan vieressä seilaavan sisaraluksen bilemeininkiä, jota ylläpitivät toiset 3000 oriflamelaista. Ainutlaatuinen ilta!

Päivä 2: Merellä

Ensimmäinen kokonainen päivä merellä oli asiantuntijaluentojen ja tasaisen kellunnan täyteinen lauantai, jona söimme ja sosialisoiduimme. Ihaninta Oriflamessa on, ettet koskaan ole yksin. Kun koko laiva on lastattu samanhenkisillä ja avoimilla ihmisillä, joita kaikkia yhdistää samat arvot, on helppoa tutustua ja aloittaa keskustelu aivan millaisessa tilanteessa ja kenen kanssa tahansa. Jokusen kerran toki piti laskea hiljaa mielessään pariinkymmeneen ennenkuin päästi kipakampia sanoja ulos, sillä venäläiset eivät tunnetusti ole kovinkaan kummoisia jonottajia enkä minä puolestani siedä etuilijoita. Missä muussa tahansa yhteydessä olisi ärräpäät soineet, mutta täällä yhden yhteisjoukkueen laivassa tyydyin useimmiten osaani ja arvioin venäläisten tarvitsevan kiistanalaisia seisovan pöydän anteja selkeästi minua akuutimmin. Tulihan niitä kaikenmaailman kukkakaaleja heti seuraavalla silmänräpäyksellä lisää.

Päivä 3: Mykonos, Kreikka

Tarunomainen ja valkoisena hohtava Mykonoksen saari on aina ollut omalla to-do –listallani, joten onnesta mykistyneenä valuin ulos laivasta kohti kapeita kujia ja korkeita näköalapaikkoja. Mikä autuas auringonlämpö ja säkenöivän sininen meri, jota korostivat valkoisten rakennusten kirkkaansiniset ikkunanpuitteet ja syvänsiniset ovet! Syvällä alitajunnassani huomaan juurtuneeni pukukoodiin, joka aika useasti Kreikassa ollessani laittaa minut aamuisin valitsemaan ylleni sähkönsinistä. Takautuma kahdeksankymmentäluvulle toi mieleen hetkellisen tuokiokuvan yläasteen luokkakuvauksen sähkönsinisestä ripsiväristäni – voi apua, jos tämä meikkitaiteilijoiden täyteinen ryhmä ne otokset nyt näkisi!

Päivä 4: Kusadasi ja Efesos, Turkki

Se meni nyt sitten meikäläisen Turkki-neitsyys! Koskaan en ajatellut konkeloivani rukoustuokioiden ja basaarien täyteisen Turkin maaperällä, mutta upean juhlaristeilyn turvin sain tämänkin ihmeen nyt kokea. Efesos, yksi antiikin ajan merkittävimpiä kaupunkeja, jossa oli asutustakin jo 900 vuotta eaa, oli tällaiselle koulun historiantunneilla nukkuneelle erittäin vaikuttava kokonaisuus, joka herätti paljon ajatuksia ja tunteita omasta etuoikeudesta ja onnekkuudesta, mutta nosti välillä mieleen myös suoranaista hilpeyttä. Vessanpönttöreikien loppumattoman suora rivistö näytti sangen mielenkiintoiselta ja tarina niiden taustalla vielä erikoisemmalta: palvelijat kävivät lämmittämässä istuimet istumalla niillä ennen herrojensa tarveponnistusta. Tarina ei kertonut missä naiset asiansa toimittivat. Minun suurin huolenaiheeni reissussa oli mistä saan tarvittaessa lisää tamponeja – mitkähän ovat mahtaneet olla muinaisen Joonian maakunnan naisten haasteet?

Kusadasin basaareissa pääsin käyttämään erityistaitojani, josta olen aiemmassa elämässä tullut kovin tunnetuksi: tinkiminen on melkoinen taitolaji ja minä tein sen sen verran taidokkaasti ja jopa röyhkeästi, että sain tuimakatseiselta basaari-isännältä lisänimen Mafioso! Ei taitaisi kaltaiseni kovapäisen ja suorasanaisen naisen paikka olla hellan ja nyrkin välissä Turkin ärhäköiden miesten keskellä, sillä hetken jo ajattelin saavani pataan siinä kaiken kansan keskellä. Livenyrkkeilyä saimme kujalla seuratakin, kun paikalliset kauppamiehet kiehahtivat toisilleen ja nyrkit paukahtelivat kulmikkaisiin leukaluihin kumahdellen. Ensimmäinen kerta väkivaltaa nähdessäni, kun en edes miettinyt väliin menemistä. Ei siis ole Turkki minun mieleeni enkä uskokaan sinne ilman erityisen painavaa syytä koskaan palaavani. 10 euron hintainen tupakkakartonki tai ”Genuine fake watches” eivät vaan iske minuun.

Päivä 5: Ateena, Kreikka

Kaksi laivallista porukkaa pakkautui Stadion-kompleksiin, jossa vietettiin Oriflamen viralliset 50-vuotisjuhlat. Onneksi en vielä aamulla tiennyt, että myöhemmin samana päivänä tepastelen 6000 ihmisen edessä  johdattaen Suomen palkittavat leidit lavalle. Tukka hyvin, kaikki hyvin, mutta olihan se melkoista menoa, sillä ennen lavalampsimista olin vajaassa tunnissa kirjaimellisesti juossut kulisseissa koko päivän askelmäärän täyteen ja hiukset liimaantuivat hikisinä pitkin jomottavaa otsalohkoa. Hienosti silti selvittiin eikä kukaan kompastunut, vaikka juoksimmekin pimeältä backstagelta kohti kirkkaita valokeiloja ja hetken sai sokaistunut katseeni hapuilla lavalla seisseitä merkinantajia, sillä aikataulullisista syistä johtuen kenraaliharjoituksia ei ennätetty koskaan viemään läpi ja kertarysäyksellä vedettiin koordinaatit läpi. Mutta mikä fiilis, mikä valtaisa mylvivä yleisömeri! Päivä oli pitkä ja suolakeksipakkausten rapistessa kiljahtelin ilosta, kun ybersuosikkini herra Mums-Mums eli Måns Zederlöw, Ruotsin Euroviisuvoittaja jonkun vuoden takaa, kipusi lauteille ja loilotti mm. mahtipontisen Heroes –kappaleen. Mahtoi olla meidän aluejohtajillamme melkoinen sankariolo ansaittuaan matkan omalla kovalla työllään!  Sankareita kaikki tyynni! My Heroes.

Ateena jäi stadionin ulkopuolelta käsin katsottuna hieman vähälle katsastamiselle, sen verran nuukahtanut oli illansuussa olo, joten laivalle takaisin päästyämme heitin hetkeksi jalat kohti kattoa enkä singahtanut kohti Ateenan tai Pireuksen yötä, jossa osa porukastamme menestyksekkäästi shoppaili ja baaritteli. Ensi kerralla sitten.

Päivät 6 ja 7: Merellä

On aika huikeaa olla keskellä aavaa merta, kun iskee todella näyttävä ukkosrintama ylle! Räiskettä riitti ja salamat valaisivat hetkessä sysimustan yön ja yhä tasaisena pysyneen merenpinnan. Vain sekunnin sadasosan ajan mieleeni nousi jostain syystä Estonian uppoaminen, sen jälkeen keskityin vain ihailemaan luonnon meille järjestämää valoshowta. Oriflamen kunniaksi kai sekin.

Viimeisenä päivänä säihkettä ja salamointia riitti sitten Oriflamen toimesta, kun vietimme iltaa jäähyväisjuhlinnan merkeissä. Illallista sain nauttia Super-VIP –pöytäseurueessa isojen setien, kuten Jesper Martinssonin ja Niklas Friskin seurassa. Hieman hämmentävää, kun viereisessä pöydässä istuvan Oriflamen toisen perustajaveljeksen, Jonas af Jochnicin ruokailua häirittiin tuon tuostakin, kun lähinnä kaukoidän ihmiset punkesivat valokuvaan hänen kanssaan. Taas muistui mieleen miksi on niin kivaa olla ihan tavis: saa syödä rauhassa ja kulkea ilman kintereillä roikkuvaa laumaa. Toki ainutlaatuinen tilaisuus tulla kuvatuksi tämän huikean ihmisen kanssa, mutta joskus toivoisi ihmisiltä malttia ja hieman parempaa arviointikykyä. Ruokailu on hetkistä yksi sellainen, jonka toivoisi rauhoitettavan. Että tiedättepä nyt jos minusta koskaan tulisi edes pikkujulkkis, niin antakaapa minulle ruokailurauha ja vasta sitten repikää riekaleiksi. Ja aika monessa tuon illan kuvassa takaraivoni nyt varmasti möllöttääkin, että ehkä kohta alan tituulerata itseäni julkisuudesta tunnetuksi :-D

Päivä 8: Rooma Fiumicino – Helsinki

Se on fakta, että reissussa rähjääntyy ja laukkujen painot (ja omatkin, kiitos all inclusive) nousevat ihan itsekseen yön pimeydessä. Niinpä ei ollut ensimmäinen kerta, kun meikäläisen peräsulat ja pikkuhousut pöllähtävät matkalaukun uumenista kaiken kansan keskelle, kun yritän karistaa ylimääräiset laukkukilot tuiman matkavirkailijan käskystä. Sinne jäi lentokentän roskikseen taas aimo määrä omaisuuttani: kenkiä, kirjoja, kosmetiikkaa... Olisiko ideaa perustaa lentokentille ”kierrätyspiste”, josta kevyemmin matkustavat kansalaiset voisivat bongata vaikkapa tuliaiset talteen omien laukkujensa suojiin? Kyllähän se kirpaisi heittää kaikki saamansa tuotelahjat roskiin. Joku olisi ja varmasti onkin aika onnellinen löytäessään mm. kävelemättömät korkkarit ja avaamattoman parfyymin. Onnea löytäjälle!

Häkellyttävän hieno viikko on nyt taaksejäänyttä unelmaa. Tuskin koskaan tulee elämässäni enää vastaan juhlakokonaisuutta, joka tämän kokemuksen löisi laudalta. Koko laiva oli brändätty Oriflamella: lautasliinat, banderollit, risteilyohjelmat ja drinkkien nimet. Meillä oli jopa kullakin maanosalla oma Oriflame –televisiokanavamme ja Turkin Kusadasiin saapuessamme oli satamaa vastapäisen kukkulan harjalla Hollywood-tyyliin jättikokoinen Oriflame-teksti. Kyllä siinä aikalailla tärkeäksi ja osaksi jotakin suurta itsensä pieni ihminen tunsi. Vieläkään en oikein ymmärrä missä olen mukana. Se tunne, kun näet ja kuulet miten yksittäinen ihminen on Oriflamen avulla muuttanut elämänsä, on aika vaikuttavaa kuultavaa. Täällä näkee tosielämän ryysyistä rikkauksiin –tarinoita ja nöyrin mielin ajattelen, että minä saan tämän kaiken siksi, että Oriflame on valinnut juuri minut luotsamaan yhtä pienenpientä maataan tästä eteenpäin. Sanattomana ja kiitollisena vaivun nyt sohvan pohjalle parantelemaan reissutuliaistani: kurkkukipu ja kuume jos mitkään palauttavat kyllä nopeasti jalat maan pinnalle ja ajatukset arkeen.

Hyvää syntymäpäivää, Oriflame! Ensi vuonna juhlimme 50-vuotista Suomen Oriflamea ja joidenkin vuosien kuluttua...hmmm, no, minun omia 50-vuotisjuhliani.

Elämä on yhtä juhlaa, tänäänkin. Ihan vain, koska olemme ja elämme.

Marjo