6. elo, 2017

Nappinapoja ja nauravia suita

Kesällä 2005 kirjoitin Lelukauppias-lehteen jutun Ikaalisessa sijaitsevasta Ti-Ti Nallen talosta, jossa vierailin tuolloin kahden pienen lapsen äitinä ja lehtitoimittajan roolissa. Kirjoitukseni otsikko oli ”Nappinapoja ja nauravia suita” ja löydät sen täältä Kauniskirjavaelämäni -sivustolta kohdasta Mama-Marjo kynäilee / Lelukauppiaslehti.

Nyt kesällä 2017 vietin tooooosi pitkän tauon jälkeen taas unohtumattoman kesäpäivän Ti-Ti Nallen talolla. Elämäni pienenpieni ympyrä tuntui tällä erää tietyllä tavalla sulkeutuvan, kun vierailin talossa nyt hieman eri kävijänäkökulmasta katsottuna, tällä kertaa lasteni kesätyöpaikkaan tutustuen. 20 vuotta elonkulkua Titi-Nallen seurassa on mielestäni melkoinen saavutus, joskin nalletäti Riitta Korpelalla on ensi vuonna jo 30-vuotisjuhlakiertueen aika. Omat muistikuvani ensimmäisestä nallekohtaamisesta sijoittuvat 2000-luvun alun Porvooseen, jonka vanhassa kaupungissa melko litteät ja elottomat nallehahmot mötköttivät nallepuodin edustalla keinutuolissa kävijäänsä hiljaisesti tervehtien. Omat lapseni olivat tuolloin polvenkorkuisia pikkuihmisiä, joille muistoksi käynnistämme ostimme C-kasetille nauhoitettuja (tai ehkä ne kuitenkin olivat jo CD-levyjä siinä vaiheessa) Ti-Ti Nallen lauluja. Niitä kappaleita onkin renkutettu sen verran ahkeasti, että ainakin kaikki 2000-luvun alun kappaleet osaan vieläkin ulkoa! Elämänpolku on aina yllätyksellinen ja niinpä olen Ti-Ti Nalleen saanut sattumalta tutustua myös ammatillisesti, kun Kirjalitolla lelujen tuotepäällikkönä ollessani sain suuren ilon ja kunnian tuotteistaa näitä iloisia nalletuotteita aina pehmoista palapeleihin ja värityskirjoista ompelukuviin. Muistan jo tuolloin Riitta Korpelan määrätietoisena, aina aurinkoisena, ystävällisenä ja erittäin idearikkaana yhteistyökumppanina, joka jokaisen ihmisen – erityisesti lapsen -  kohdatessaan soi aina jakamattoman huomion ja silmiin asti ulottuvan hymyn. Ja piti lisäksi hyvää huolta siitä, että perheemme pääsi aina konserttikiertueelle eturiviin jammailemaan.

Nyt molemmat lapseni ovat jo minua pidempiä ja täysi-ikäisyyden saavuttaneita vastuuntuntoisia aikuisenalkuja. Tämä kesä, joka jää historiaan sade- ja kylmyysennätyksiä takoneena outolintuna, jää muistiin myös kesänä, jolloin aarteeni, elämäni rakkaimmat, työskentelivät heille lapsuudestaan rakkaan nallehahmon parissa. Ja iloisempaa kesätyöpaikkaa en juuri saatakaan keksiä kuin maaseudun rauhaan nojaava Nalletalo, jonne perheet tulevat yhdessä viettämään kiireetöntä ja toiminnantäyteistä kesälomapäivää. Talossa saa herkästi kulutettua vaikka ihan kokonaisen päivän, niin paljon tekemistä ja kokemista se kävijälleen tarjoaa: nikkarointihuoneessa on kiva sahata ja naulata - kuinka moni kaupunkilaislapsi saa sielunsa kyllyydestä ja sahanpurusotkusta piittaamatta nikkaroida ja nakuttaa kerrostalokodissa vaikka linnunpöntön? Täällä se onnistuu ja kunnon työvälineillä ei vanhempienkaan joka toisen lauseen tarvitse olla: ”kunhan ei nyt vaan sattuis mitään, varovasti nyt, ettet vaan sahaa sitä kättäsi katki”. Maalaushuoneessa on tarjolla pienille taiteilijanaluille kunnon värit ja telineet. Moni maalaa upeuksia annettavaksi lahjaksi Riitalle tai nalleille ja kotiinkin teokset saa halutessaan viedä mukanaan muistoksi. Talon puoti puolestaan pursuaa erilaisia Ti-Ti –tuotteita, joita aika moni kotiinlähdön hetkellään näyttikin ostavan. Talosta löytyy temmellettäväksi myös erilliset sokkelo-,  musiikki-, turvallisuus-, tarina-, puuha-, kaiku- ja hiljaisuushuoneet sekä upea leikkihuone ja luonnollisestikin aivan erillinen prinsessahuone. Talolla onnistuu myös kauppiasuran kokeminen ja keittiöleikit yhdistävät toisilleen entuudestaan tuntemattomia lapsia yli kielimuurien. Leikki ja riemu jatkuvat myös pihamaalla, jonka upeissa järvimaisemissa on ajanhengessä oleva keppihevosesterata talleineen sekä paljon erilaisia pihaleluja, kuten iso, puinen paloauto, lammasaitaus sekä intiaanitelttakylä. Upeilla yksityiskohdilla, kuten vanhalla polkupyörällä ja heinäpaaleilla koristellussa hämärässä hillokellarissa oli oikein mukavaa käydä vilvoittelemassa helteisenä iltapäivänä. Kahvilassa myydään perinteisten jäätelöiden ja pikkupurtavien lisäksi myös todella maittavaa nakkisoppaa, joka tarjoillaan kohtuuhintaisena ja erityisen muhkeiden pienleipomotekoisten sämpylöiden ja raikkaan mehun kera. Erittäin hyväksi havaittu lounas ja iloitsin erityisesti siitä, että ruoka oli selkeästi puhdasta ja konstailematonta lähiruokaa, jossa maistui kotiruoan aromit ja tuoreet ainekset. Isot propsit Ti-Ti Talolle, sillä niitä hampurilaisia, pizzapaloja ja muuta paniikkipikaruokaa tulee kyllä aivan riittämiin mätettyä muutenkin. Onnistunut ja jotenkin Ti-Ti Nallen arvojen mukainen valinta tuo perinteinen, kunnon nakkisoppa!

Päivän kohokohta on ehdottomasti Riitta Korpelan mukanaolo pihamaan tanssituokiossa. Tämä pirteä ikiliikkujanainen funkkaa rytmikkäästi nallejen kanssa hellesäälläkin yhä yhtä keveästi kuin 20 vuotta sitten ja keski-ikäistä sivustaseuraajaa, siis minua, alkaa silkasta riemusta naurattaa ihan ääneen. Se riemu, ilo, aitous ja positiivisella tavalla pysähtynyt hetki, jona on vain kaiuttimista kaikaava nallemusiikki ja kymmeniä pieniä pompahtelijoita, on jotenkin riemuisa ja samaan aikaan kovin liikuttava tuokio. Melkein kyynelehtien muistelen aikaa, jolloin omat lapseni roikkuivat nallejen jaloista ja sydän rakkautta tulvillaan halivat näitä nappinapaisia nalleotuksia. Aikaa, jolloin murheet olivat pieniä ja lapset huolettomia.

Kesä alkaa lähestyä pian loppuaan ainakin kesätöiden osalta. Sydämellinen kiitos tälle hienolle työnantajalle, joka tänäkin kesänä työllisti kymmeniä nuoria. Olen kovin ylpeä siitä, että lapseni pääsivät töihin täysin omilla ansioillaan ja vasta työpaikan saatuaan kertoivat terveisensä minulta. Ti-Ti Nallella tulee aina olemaan oma erityinen sijansa sydämessäni ja ehkä jonakin päivänä jammailen talolla omien lastenlasteni kanssa, kukapa sitä tietää. Elämästä ei koskaan tiedä ja se tästä maallisesta matkaamisesta tekeekin niin ainutkertaisen kokemuksen. Lämmin kiitos ja tervehdys vielä naapuripitäjään Riitalle ja Askolle. Ja kaikille lukijoilleni lämmin suositus Ti-Ti Nallen taloon tutustumiseen, sillä vielä on kesää jäljellä ja muinakin loma-aikoina talo on auki. Eikä koskaan ole liian vanha rehevälle naurulle ja sydämestä kumpuavalle riemulle.

Riemulla kohti uusia kokemuksia,

Marjo