19. heinä, 2017

Vuokrarallia ja uusien unelmien alkuja

Kesäkuussa elettiin jokunen hetki melko jännittävää aikaa, kun odottelimme tyttäreni yliopiston pääsykoetuloksia. Tytär, tuo viime syksynä jo kertaalleen Tukholman sykkeeseen omilleen pyrähtänyt nuori nainen, oli koko kevään päntännyt yliopiston pääsykokeisiin tavoitteenaan se kaikkein kirkkain palkintokruunu: paikka haluamassaan opinahjossa. Hakukerta oli hänellä ensimmäinen laatuaan ja nöyrä suunnitelmallisuus opiskelupaikan saamiseksi todella kunnioitettavaa. Niin se vain herätyskello koko pitkän talven ja kirkastuvan keväänkin nostatti tytön aikaisin ylös ja mukisematta kohti kirjaston lukusalia. Jokaisena pimeänä ja sateisenakin aamuna suuntasi hän kärsivällisesti eväspussukkansa ja muistiinpanovälineidensä kera opiskelemaan, joten riemu oli todellakin ylimmillään, kun opiskelupaikka viimein ja lopulta aivan heittämällä varmistui. Tunteet olivat myös tällä mamalla ylimmillään saatuani tiedon tekstiviestillä ja kollega huolehtivasti tarkistikin oliko minulla kaikki hyvin tyrskähdellessäni siinä avoimen vuolaasti kyyneliä kesken koulutuspäivän. Sain juuri ja juuri änkytettyä, etteivät ne olleet mitään surun tai erohaikeuden kyyneliä, vaan ihan puhtaasti ilon ja helpotuksen tunnetta. Riemua. Ylpeyttä. Opiskelupaikka Rovaniemen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä oli varmistunut. Tyttö todellakin teki sen!

Kun sadat ja taas sadat opiskelijat saavat samaan aikaan tiedon opiskelupaikastaan ja uudelle paikkakunnalle muuttamisestaan, alkaa vuokramarkkinoilla melkoinen pöhinä ja kuhina. Ehkä itsevarmimmat ja rohkeimmat olivat myyrän työtään jo vaivihkaa aloittaneet, mutta ne loput sadat ja taas sadat opiskelijat ryysivät sitten yhtäaikaisesti ja toisiaan nokittaen ja kampittaen kuka asuntonäytöissä ja kuka missäkin vuokranantajasivustolla. Ei ole muuten heikkohermoisten puuhaa. Minä en täysi-ikäisen tyttären asuntoasioihin olisi edes puuttunut, mutta hänen ollessaan töissä ja minun vapaalla, päätin minäkin katsella ympärilleni ja hieman nuuskuttaa Rovaniemen runsasta asuntotarjontaa. Tai niinhän minä silloin luulin, kunnes ymmärsin, että Rovaniemi on etäisyydestään huolimatta sittenkin melko haluttu ja jopa seksikkään eksoottinen opiskelukaupunki. Kuinka moni muu kaupunki voi pyörittää videota, jossa näkyy yliopiston nimikyltti ja sen ohitse hölköttelee poroja? Kuinka moni muu kaupunki voi luvata pelkkää pimeyttä puolet vuodesta tai loistavat laskettelurinteet aivan kaupungin ytimessä? Joulupukki naapurissa ja Napapiirihyppelyä milloin tahansa? Rovaniemi onkin aika rokkaava city.

Tietoa seuraava vuokraralli olikin sitten melkoinen ja liki urheilusuoritukseen verrattavissa oleva rypistys, joka hetken ajan täytti päivät ja vei yöunet. Tuntuu, että vuokranantajat ovat Jumalasta seuraavia – tai ainakin ne minun kohtaamani vuokranantajat olivat liki poikkeuksetta ylimielisiä, katalia, sanansa syöviä kelvottomia ketaleita. Soittoihin ei vastattu tai jos vastattiin, kerrottiin, että näytössä käynti on pakollinen, ”miten muuten asunnonomistaja voi tietää minkänäköinen tyyppi hänen asuntoonsa muuttaa”. Eikä yhtään armoa, vaikka kerroin, ettemme millään tästä Tampereen kupeesta, 667 kilometrin päästä Rovaniemestä ennättäisi kahden tunnin kuluttua alkavaan ensiesittelyyn ja että olisimme kyllä valmiit ottamaan asunnon vastaan ilman näkemistäkin ja maksamaan vuokraennakon tai takuuvuokran vaikka samana iltana. Ei sopinut, ei. Seuraava vuokranantaja vahvisti varaavansa asunnon meille ja näyttöajankohtakin oli jo sovittu, kunnes lopulta tuli soitto (kiitos setä, että edes vaivauduit soittamaan): ”näytön ajankohta ei käykään, kun lähden etelään lomalle. Päätinkin sitten vuokrata asunnon jo sitä ennen, että onnea vaan teille asunnon etsintään.” Siis mitähähhaloo tapahtui? Toki ymmärrän, että ukolle tuli äkkilähtö uima-altaan reunalle (ja tämän stalkkasin tietysti hänen Face-profiilistaan, pitäähän vuokranantajankin taustat selvittää), mutta luvattu varaus raukesi yksipuolisesti eikä ukkeli koskaan kertonut miksei hän edes tarjonnut mahdollisuutta tehdä vuokrasopimusta ilman asunnon näkemistä. Meiliini hän ei enää vastannut, liekö sitten jäänyt sinne Kreikan auringon alle loppuelämäkseen. Seuraava vuokraäijä sitten jo taipuikin varausmaksun suhteen, mutta ilmoitti pienen jahkailun jälkeen lopulta, ettei osaakaan päättää kelle asuntonsa vuokraa. Kaiken ylimielisyyden ja huonoimman palvelun koreimman ja jaloimman palkinnon haluan kuitenkin ojentaa OP-Kiinteistökeskukselle. Siellä asunnonvälitystä hoitanut rovaniemeläisvälittäjä ei vastannut lukuisiin puheluihimme, ei tekstiviesteihin eikä sähköposteihin, joita lähti sekä minun että tyttäreni toimesta aika monia hänen löydettyään vihdoin unelmiensa asunnon. Kahden viikon päästä ensimmäisestä yhteydenotostani sain lopulta lyhyen tekstiviestin, jossa ko. välittäjämisu pahoitteli olleensa ”hieman” huonosti tavoitettavissa. Tytär oli saanut samanaikaisesti viestin, jossa kerrottiin, että asunnon omistaja pyrkii tekemään valintapäätöksen vielä samaisella viikolla. Sitä päätöstä ei ole ainakaan meille asti tiedoksi tullut vielä nytkään näin reilut kolme viikkoa myöhemmin. Eikä tarvitse enää tullakaan. Samainen OP-Kiinteistökeskus oli tehnyt ystäväni pojalle Joensuussa melkoiset källit eli vuokrasopimus oli ollut jo suullisesti sovittuna ja jopa pojalle meiliin lähetettynä, kun OPKK oli ilmoittanut, ettei asunto olekaan enää vuokrattavana. Minä muuten todellakin tiedän kenen palveluita en tule kuuna päivänä käyttämään ostaessani tai vuokratessani mitä tahansa asuntoa jatkossa. Niitä ostoasuntojakin jo ihan tosimielellä hätäpäissäni katselin, mutta halvin löytämäni yksiö maksoi lopulta 139 000 €. Siis Rovaniemi todellakin on hottispaikka!

Mutta kuten aina, lopussa aina kiitos seisoo. Tyttärelläni on nyt vuokrattuna kaunis, pieni ja hyvin kallis kaksio haluamallaan alueella Rovaniemen yliopiston vieressä. Ilmeni, että minun harhaluuloni kaukana pohjoisessa sijaitsevien asuntojen hinnoittelusta oli täysin väärä. Rovaniemi on yliopistokaupunki, jossa ainakaan vuokra-asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät ihan kohtaa ja siksi pienestä luukustakin saa pulittaa melko maltaisen hinnan. Lopulta tyttö kuitenkin löysi vuokranantajan, joka toimi kuten lupasi ja piti sanansa. Tai niin ainakin tässä vaiheessa vielä oletamme, kun ei ole mitään syytä epäillä muuta ilmennyt. Asuntoa emme ole vielä livenä nähneet, mutta eiköhän tuo vastaa todellisuutta ja näkemiämme kuvia. Pieni ja tiivis 35 m2, mutta yhdelle pienelle ihmiselle varmasti aivan tarpeeksi tilava. Niihin neliöihin on nyt viime viikkojen ja oikeastaan jo koko alkuvuoden aikana hankittu jo melkoinen määrä kaikenlaista tarpeellista ja kivaa. On vessanpyttyharjasta astioihin ja kattiloista huopatassuihin, pussilakanoista tehosekoittimiin. Vain huonekalut puuttuvat ja niitä sekä sitä uutta kotia lähdemme ensi viikolla tyttöseni kanssa Rovaniemelle katsastamaan. Meidän tyttöjen roadtrip pohjoiseen, sitä odotan suurella ilolla!

Vuokraralli on nyt siis onnellisesti ohitse ja uusien unelmien alkujen aika on käsillä. Esikoinen on saanut ensin juuret ja nyt saa hän myös siivet. Matka kohti uutta elämänvaihetta on juuri alkamaisillaan ja siitä matkasta tulee upea!

Rakkautta ja riemua kesääsi,

Marjo