3. touko, 2017

Tyynytaivaassa

Kyllä minä mieleni pahoitan, jos tänään mistään muusta kuin tyynyistä kirjoittaisin. Mutta oletkos tullut ajatelleeksi miten mahtavia tyynyjä maailma kantaa päällään? On puhtaita, keveitä, muhkeita, uskomattoman upottavia, ilmavia ja ihania. Joskus harvoin kohdalle sattuu rupsakkaan räjähtänyt lättänä, selkeästi jo satojen eri kallonkuvien painautumia muistissaan kantava kulahtanut yksilö, joka tekee yösi epämiellyttäväksi ja aamusi niskakipuisena herääväksi. Tällaisia tyynykokemuksia tarjoavat hotellit muistaa pitkään ja niitä osaa jatkossa kiertää kaukaa. Viis siitä oliko aamupala ainutlaatuinen.

Kun matkustaa työkseen, oppii aika nopeasti arvostamaan arkisia asioita kuten tyynyä. Jos aiemmassa elämässä hotellivalintaani rytmitti sijainti bilemestojen tai hyvien liikenneyhteyksien äärellä, on tärkein valintakriteeri nykyisin – yllätys, yllätys – sänky ja siihen liittyvät oheistuotteet, kuten peitto ja tyyny. Ei ole ihan sama millaisissa olosuhteissa sitä viettää kolmanneksen elämästään. Kotona on helppo satsata laatuun ja juuri omanlaisiinsa petivaatteisiin, mutta harvapa kuljettaa mukanaan omaa tyynyänsä maailmalla matkatessaan. Toki niitäkin matkaajia yhä enevässä määrin nykyisin näkee, mutta minun harkiten mietityt ja rakkaudella rullatut vaihtovaatekertani täyttävät käsimatkatavaralaukkuni sen verran tehokkaaasti, että kaikki ylimääräinen ylellisyys, kuten se oma tyyny, on suosiolla jätettävä kotiin ja jättäydyttävä hotellimaailman tarjoaman vaihtoehdon armoille.

Tätä tekstiä kirjoitan hotellisängylläni Varsovassa lötköttäen. Tämä mikään maksettu mainos ole, mutta Radisson Sas Blu on hotelliketju, jossa todella satsataan unen laatuun ja virkeinä uuteen aamuun herääviin matkustajiin. Eikä pettymystä tuottanut tämäkään hotelliyksilö. Melkein surettaa, että pitkien työpäivien jälkeen ei tässä ihanassa, upottavassa sängyssä ehdi kuin käväistä hätäisesti nukkumassa. Ihan täydellistä upottaa painava pää uskomattoman lumoaville tyynyille ja käpertyä suloisen kuohkean peiton alle. Voisin velloa tässä velttouden ja kiireettömyyden kelluttavassa tunnekuplassani tyynyni seurassa hereillä ollessanikin. Minä olenkin aikamoinen tyynytuhlari. Nytkin olen neljän loistoyksilön ympäröimänä ja surutta nojaudun niistä jokaiseen miettien samalla menisivätkö kaikki nuo tyynyliinat joka tapauksessa pesuun vai tuhoutuuko luonto itsekkään rohmuamistempaukseni johdosta 13 päivää ennakoitua aiemmin.

Olen viimeisen 9 kuukauden aikana matkustanut melkoisesti. Kymmeniä öitä olen täällä kotimaassa yöpynyt paikoissa kuten Hauho, Noormarkku, Seinäjoki, Lahti, Pori, Oulu, Kuhmo, Kuopio, Turku, Joensuu ja Kajaani. Helsingissä kyllästyin jo hotellilojumiseen ja otin ainakin tilapäisesti itselleni asunnon, jossa minua odottaa aina oma tyyny, olkoonkin, että sänky on valmiiksi sisustetun asunnon omistajan. Matkakohteinani on ollut myös Amsterdam. New York. Miami. Tukholma. Rooma. Tartto. Varsovakin. Kuulostaa hienolta ja sitä se toki onkin, mutta monesti on viikkoja, jolloin (viikonloput mukaan lukien) saatan yöpyä kotona omassa sängyssäni vain yhden yön viikossa. Se tarkoittaa yhtä montaa yötä vieraissa sängyissä ja välillä aika onnettomankin tyynyn turvin. On hotelleja, jossa tyynyn asemaa toimittavat sohvatyynyksi luokittelemani kovat, onnettomat pikkuneliöt. Ja sitten on hotelleja, joissa on tyynybaari. Siis todellakin minibaarilistaan verrattavissa oleva listaus vaihtoehtoisista tyynyistä. Tarjolla on matalaa, korkeaa, muhkeaa, peruslittanaa tai vaikkapa untuvaista unelmaa. Tyynyfani on tietysti heti aivan myytyä naista ja valitsee ehdottomasti tällaisen hotellin (Radisson Sas Blu) heti seuraavallakin kerralla, koska ne tyynyt <3.

Maailma on sen verran kova paikka nykyisin, että sekä sinne että elämääni mahtuu paljon pehmeitä tyynyjä. Toivotan sinulle hyvää yötä ja suloisia tyynyilyjä, oli se sinun päänalusesi huomaamaton kanssakulkija tai sänkysi kiistaton kuningatar.

Terveisiä tyynytaivaasta,

Marjo

PS. Tämän kirjoituksen aikana ei satutettu yhtäkään tyynyä. Toivottavasti ei myöskään ihmistä.