17. helmi, 2017

Onnellinen viikonloppu on tehty kirjoista ja kotoilusta

Aika muikea viikonloppu on edessä ja ihan juuri käsillä, sillä minä olen pitkästä aikaa ihan toimeton, täysin työstä ja kaikenlaisesta väkertämisestä vapaa! Koko 48 tunnin lojottamiskomeutta rytmittää vain pikkuterrierin pakolliset pissatuspyrähdykset ja tuiman tehokas luottokampaajani, joka lauantaiaamupäivällä taas molemminpuoliseksi iloksemme sukii haaroittuneet hiukseni ja villinä sojottavat kulmakarvani uuteen uskoon ja nousevaan kukoistukseen tuskankyynelten kierähtäessä viikottaista meikkivapaata viettäville poskilleni. Uskokaa tai älkää, mutta tämä meikkimama on oikeasti niin itsevarma ja mukavuudenhaluinen, että kehtaa kyllä yhä kulkea Kuomissa lähikauppaan tai vetäytyä kampaamon takanurkkaan Seitsemän päivää -lehden suojaan ilman meikkiä. Sinnepä se vierisi kuitenkin pesuveden mukana viemäriin tai kiskomisnyppimisestä johtuvasta kivusta kirvoittuneena lainehtisi poskillani, olkoonkin, että Oriflamen meikit, jos mitkä, todellakin kestävät säätä, aikaa ja jopa kipua.

Mennyt viikko on ollut melkoista tunteiden myllerrystä: onnistumisia niin työssä kuin äitinä olemisessa, ajoittaista hammassärkyä ja syntymäpäiväkakkuja, uuden kaupunkikakkosasunnon uutuuden ja sisustamisen hurmaa sekä kuopuksen inssiajon ja vanhojen tanssien aiheuttamaa yleistä tunnekuohua ja hätkähdyttävää ikähavainnointia. Rakas kuopuksenikin on saavuttanut nyt täysi-ikäisyyden ja tuo virstanpylväs on monestakin syystä iso ja merkityksellinen meidän molempien elämässä. Poika testailee heti kaikenlaisia täysi-ikäisyyteen liittyviä etuisuuksia, kuten kaljan ostoa lähimarketista (huti, ei edes kysytty papereita, turhaanko odottelit), tupakanpolttoa (hyi, miten pahaa – onneksi urheilijanuorukainen ei toivottavasti koskaan tule tätä ällöä tapaa omaksumaan) ja sokerina pohjalla – oman pelitilin luomista Veikkauksella. Tämä täysi-ikäisen äiti puolestaan harmittelee elatustuen lopullista päättymistä, mutta riemuitsee samalla, että käytännössä täysin toimimaton yhteishuoltajuus on vihdoin ja viimein, yhdeksän erittäin pitkän vuoden jälkeen, lopullisesti taputeltu päättyneeksi. Kiitos ja näkemiin, oli kiva lisääntyä kanssasi, mutta tämä oli tässä nyt, hei. Todellisuudessa haaveilen toki yhä, että jonain päivänä katkeruus päästää otteestaan ja saan mielestäni ihan kelvollisesta kasvatustyöstäni sen kunnian, jonka ilmentyminä nuo kaksi mahdottoman hienoa lasta halkovat päivittäin arkeani ja tätä todellisuutta. Minun aarteeni, nuo ikuisesti Ässinä ja pikkupygmeinä tuntemani maailman suloisimmat ja rakkaimmat ihmiseni, jotka ovat jo toki molemmat menneet pituuskasvussaan ohi käppänäisen äitinsä. Ja siinähän niitä elatusmaksujakin köllöttelee pihassa todistettavasti kaksin kappalein, toinen punaisen Yariksen ja toinen mustan Golfin muodossa niin, että pihamme alkaa muistuttaa pienen, kotikutoisen autoliikkeen edustuspihaa. Kunpa joku vielä ostaisi toimettomaksi jääneen skootterimme, niin pieni rako autokatoksessa ja kuluvan kevään matkahaaveissani yhä eläisi!

Tulevaa viikonloppuani kehystää toivottavasti häikäisevä auringonpaiste (joka johtaa siihen, että kaivan Kärcherin ikkunanpesurin ja alan häivyttää syyssateiden juonnuttamia harmaaraitoja kaikissa 506 ikkunassani) ja aikatauluton kotoilu. Haluan kääriytyä suloisen pehmeään Oriflame-huopaani, mussuttaa esikoiseni jouluksi antamaa Anton Berg -lempisuklaatani ja ottaa huojuvasta lukupinostani sattumanvaraisen lukunautinnon. Takan ääressä, luonnonvalon lempeässä huomassa uskallan tarttua tiukimpaankin trilleriin ja heittäytyä hetkeksi toiseen maailmaan, sellaiseen, jonka hyvä kirjallisuus parhaimmillaan tuo minne tahansa ja kenen tahansa ulottuville. Vaikka olenkin vannoutunut fyysisten kirjojen ystävä - rakastan sivujen huokoista sormituntumaa, houkuttelevaa pientä rapinaääntä ja kaikkia kansien erikoisefektejä, kuten foilausta ja kohokirjailua – olen viime aikoina ihastunut myös entistä enemmän sähkökirjoihin. Ne kun eivät vie tilaa lähes poikkeuksetta ylipainoisissa laukuissani tai hankintahinnaltaan aiheuta jäätymistä kassatapahtuman kohdalla. Olen ihan rakastunut kuukausiveloitteisiin palveluntarjoajiin, kuten esimerkiksi Storyteliin. Maksamalla erittäin kohtuulliselta tuntuvat 16,90 € / kk saan lukea ja kuunnella kirjoja rajattomasti. Eikä mitä tahansa kirjoja, vaan juuri niitä, jotka lukulistallani sopuisasti jonottaisivat muutenkin: uutuuskirjoja, jotka haluan saada käsiini ennenkuin kirjaston peruspitkä varausjono tai nettiarvostelujen letka nytkähtävät eteenpäin. Haluan alanvaihdostani huolimatta yhä tietää ja tuntea ne kirjat, joista puhutaan ja jotka puhuttelevat minua. Ei kirjarakkauteni ole mihinkään kadonnut, se on vain muuttanut muotoaan. Yhä tanssahtelen riemusta ja kiljahtelen ilosta, kun kustantajat lähestyvät minua kirjan ennakkokappaleella. Nyt arvostan noita lukukappaleita ehkä vielä aiempaakin enemmän, jos se nyt suinkin on mahdollista ihmisellä, joka kirjan kuin kirjan kohdalla intoutuu pirskahtelevaan onneen ja suunnattomaan kiitollisuuteen. Kiitos, että yhä katsotte minun jollain tasolla kuuluvan kirjamaailmaan ja pidätte minut kirjoissa, erityisesti Otava, Like, Sitruunakustannus, Atenakustannus sekä tietysti maailman paras markkinointipäällikkö, rakas ystäväni ja ex-kollegani Marjut Adlibriksellä.

Onnistuneeseen kotoiluun kuuluu kirjojen lisäksi myös saunominen. Onkohan mitään parempaa paikkaa rentoutua kuin oman saunan löylyt? Kun tuossa menneellä viikolla pohdin kakkosasunnon valintaa Eerikinkadun säpinäluukun ja Ogelin rivariboxin välillä, taisi se voittava tekijä olla juuri tuo sauna. Ogelin kämpässä kun sellainenkin on. Niinpä saatat bongata minut ja aina taatusti kasan kirjoja, suklaata sekä kassillisen Oriflamen ihania suihku- ja kylpytuotteita mikäli piipahdat luonani niin tilapäisessä kakkoskämpässäni Helsingin Oulunkylässä kuin Ylöjärven maaseutukartanossani :-D

Ja sydämestäni suosittelen kokeilemaan tuota Storytelin palvelua, sen löydät osoitteesta www.storytel.fi – ilmainen 14 päivän kokeilu on ihan loistava ja siinäkin ajassa ehtii jo monta upeaa kirjaa lukea tai kuunnella! Voisikohan muuten saunassa kuunnella äänikirjoja, oletko koskaan kokeillut?

Ilolla kohti viikonloppua,

Marjo