6. elo, 2016

Karl Fazer ja muita kohtaamisia

Ensimmäinen työviikkoni uudessa toimessani Oriflame Finlandin myyntijohtajana on nyt ohi. Tätä kirjoittaessani on lauantai aamupäivä, aurinko paistaa, illalla suuntaan pikkusiskoni kanssa Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakonserttiin Tampereen Ratinalle ja elämässä on kaikki muutenkin aika mallillaan. Ei hassumpaa. Olo on siis onnellinen, mutta luonnollisestikin hieman väsähtänyt ja "tavaramerkkiini" sopien perinteisesti kulahtanut. Ei ne silmäpussit vielä yhden meikkiuraviikon jälkeen katoa.

Aloitin loman jälkeisen elämän ja uuden uran ajelemalla Hauhon Hahkialan kartanolle, jossa vietimme intensiivisen myyntikokousjakson, peräti neljä peräkkäistä päivää. Maanantaina tutustuin kuuteen kollegaani: jo rekryprosessista ja monista aiemmista tapaamisista tutuksi tulleeseen, ra(i)kkaaseen toimitusjohtaja Rakeliin, joka haaveilee eläkkeellepääsystä ensi vuoden aikana, suloisen turkulaismurteen omaavaan fitnessasiantuntijaamme sekä kolmeen todella kovan luokan aluemyyntipäällikköammattilaiseen. Ihania ja valloittavia persoonia kaikki! Suuren vaikutuksen teki myös se, että sain jo heti ensimetreistä käsiini työpuhelimeni, johon kultainen IT-ihmisemme oli asentanut minulle jopa sähköpostitilini valmiiksi. Ei siis enää tee-se-itse -meininkiä, johon olen kiltisti viimeiset vuodet tottunut ja itse opetellut ja asennellut vaikka mitä VPN-yhteyksiä. Illalla tästä kirjamamasta otettiinkin sitten kirjaimellisesti mittaa, heti vaan vaatteet pois ja rohkeasti pulikoimaan järveen ja lillimään viinitynnyristä tehtyyn paljuun. Tässä yrityksessä juodaan muuten reilusti kuoharia, jopa paljussa, joten kovin kotoinen olohan tässä heti tuli. 

Tiistaina jatkoimme koko päivän myyntikokoukseen valmistautumista ja illastimme kartanon kirjastosalissa kristallikruunujen ja -lasien säihkeessä mahtavan viiden ruokalajin illallisen. Hieman oli epätodellinen olo ja mietin voiko kosmetiikkamaailman glamour esittäytyä minulle nyt hieman liian ruusuisena vai ehkäpä kollegat vaan pistävät parasta pöytään minun vuokseni? Ja hyvin mahtuu neljä naista yhden peilin rivitaloasuntoon. Tosin minua ei ehkä ihan vielä voi laskea aamutoimissa kokonaiseksi, sillä lämpörullanikin kököttelivät kiltisti auton takakontissa. Enhän minä nyt yhdessä yössä opi laittautumaan tai karistamaan aamu-unisuuttani!

Keskiviikkona joukkomme lisääntyi 10 aluejohtajalla ja sama rantasauna-palju-kuohari -meno jatkui. Kartanoillallinen sisälsi nyt peräti kuusi yllätysruokalajia. Pistivät siis vielä paremmaksi eli ei ollut minua varten kaunisteltua elämää. Siinä me 17 naisen ryhmä sitten pulisimme ja puunasimme, aika huikea joukko intohimoisia ja pitkäaikaisia Oriflamelaisia koolla ja mielestäni pääsin aika kivasti mukaan sähinään. Söimme mm. kartanonisännän metsästämää sorsaa ja eräs ryhmästämme saikin lautaselleen palan, josta löytyi hauli. Tästä meitä toki etukäteen varoiteltiin ja tapaus riemastutti kuin mantelin löytäminen joulupuurosta. Jäin miettimään palkitaanko löytäjä esimerkiksi 50 kilolla Fazerin suklaata, tuo metsästävä isäntä kun on suklaasuvun vesa, itse herra Karl Fazer (en tiedä monesko suvun Karl-niminen, mutta komea ja alle viisikymppinen herra tämä tapaus ainakin oli). 

Torstaina karautti pihaan vielä bussillinen lisää naisia, arviolta 50 uutta ihmistä opeteltavaksi nimineen ja tapoineen. Iloinen puheensorina alkoi jo aamupalalta, jossa yllättäen tapasimme myös tämän Hahkialan kartanon ja Uiskolan yksityisen omistajan. Siellä se Karl Fazer käyskenteli joukossamme ja jutteli mukavia. Oikein ihana mies, ei ikävä kyllä sinkku, joten en kartanonrouvaksi ainakaan tällä visiitillä vielä jäänyt :-D. Päivä oli kaikenkaikkiaan kyllä aika huikea. Hetkeen en ole yhden päivän aikana kokenut sellaista määrää riemua, onnitteluja, taputusta ja kommentointia. Oli valtaisia kukkakimppuja ja kauniita vaaseja. Oli Swarovskin palkintokristallilaseja (joiden arvo selvisi niitä laatikoista purkaessa, maksavat siis 150 € / kpl - yhtään en hajottanut!) ja kymmeniä kuohuviinipulloja (nekin kaikki palkintoja, omasta kuormasta ei toki juotu). Tuotepalkintoja. Hehkutusta tulevista palkintomatkoista, kuten New York, Välimeren superristeily ja Miami. Kukapa ei sellaisille, täyden ylläpidon sisältäville matkoille haluaisi lähteä. Minä ainakin haluan (ja minun toimenkuvaani tämä matkojen emännöiminen jollain tasolla lie sisältyykin, minä raasu poloinen siis joudun noillekin matkoille osallistumaan). 

Viikko sisälsi upeita kohtaamisia. Sain tavata niin Karl Fazerin kuin huikean määrän aivan mahtavia naisia. Väitän käsi sydämellä, että kaikesta siitä ulkonäköpaineestakin huolimatta olin täysin oma itseni niin tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä fiilistä tukee toki pomoni kauniit sähköpostikommentit: " Marjo, sinun lämpöösi ja tapaasi puhua ihmisille ihastuttiin. Se oli konstailematonta ja välitöntä."

Juuri nyt olen siis kovin onnellinen - siitäkin huolimatta, että reissusta palatessani tytär tuli viereen ja sanoi, että hänellä on hieman kerrottavaa. Tiesinhän minä sen, että pienokainen lentää pian pesästä, mutta että se tapahtuu jo nyt. Siitä tuonnempana lisää, nyt kohti viikonlopun seikkailuja.

Rakkaudella,

Marjo

PS. Tämänkertaisessa blogikuvassa ei ole herra Karl Fazer, vaan kuva on Oriflamen tuotekuvastosta, asiallinen komistus tämäkin herra.