10. kesä, 2016

Jalkapallomaman suuria hetkiä

Jippii - tänään alkaa jalkapallon EM-kisat, joista olen taas aivan superinnoissani. Luvassa on mahtava määrä matseja, sopivassa suhteessa hyvin treenattuja, ihanaisia miesvartaloita ja toivottavasti nokkelaa pelitaiturointia ja viihdyttävää pallokikkailua. Tämä kirjamama muuttuu nyt toviksi jalkapallomamaksi ja nököttää illat tiiviisti telkan ääressä, kirja sysään työnnettynä. 

Mun jalkapallohistoriani juontaa jo jonnekin 80-luvun puoliväliin. Itsehän pelasin koripalloa legendaarisessa Karhunpojat (KaPo) -joukkueessa, mutta jalkapallo on silti aina ollut ehdottomasti suurin intohimoni kohde urheilun saralla. Koristreeneistä Mäkelänrinteestä eräänä kesäiltana kotiin kulkiessani eksyin Käpylän urheilupuiston laidalle Hesa Cupiin ja kentällä oli sattumoisin käynnissä brasilialaispoikien peli. Nuo komeat kikkailijat pysäyttivät oitis blondilaumamme ja siinä aika pikaisesti alkoi kannustusmarakassien ja samban lisäksi soida myös pienimuotoiset soidinmenot. Muistojen kirjaan onkin taputeltuna romanttinen mielikuva siitä kuinka Viking Linen jo irrottua Katajanokan laiturista ilmoilla kiiri erään minulle tärkeän pelaajan huuto: "en unohda sinua koskaan, rakastan sinua aina". No, samainen nappisilmä, suukkosuu löytyi facebookista jokunen vuosi sitten eikä totisesti ollut minua koskaan unohtanut, todisteeksi laittoi mulle mun oman vanhan valokuvani, mutta ketku nai silti jonkun toisen. Ja sitten vielä toisenkin (toki erosi välissä, oi, miksemme silloin jo kohdanneet). Höh. Olisinko minä sitten se "kolmaskertatodensanoo" -vaimo ja vietän eläkepäiväni palloa potkien Brasilian kuuman auringon alla, se jää nähtäväksi :-D. Tuosta jalkapalloherätyksestäni on kuitenkin jäänyt muistoksi pari brasilialaispelipaitaa ja tukku brasilialaisystäviä, joiden luona olemme puolin ja toisin myös vierailleet. Ja kyllä, olen ollut Sao Paulossa jalkapallomatsissa eikä se fiilis ole vieläkään unohtunut. 

Mulla on ollut myös useamman vuoden HJK:n kausikortti, joten pelejä on tullut aina seurattua myös paikan päällä ja värejä tunnustan häpeilemättä. Kun oma poika 4-vuotiaana erinäisten lajikokeilujen jälkeen ilmoitti, että haluaa pelata jalkapalloa, olin riemuissani. Kyllä onkin sittemmin kolmen koon (kustanna, kuljeta, kannusta) sääntöä harrastettu huolella jo reilun 13 vuoden verran. Satoja otteluita, tuhansia treenejä, kymmeniä tuhansia ajokilometrejä. On myyty pipareita, kannatuksen vuoksi ostettu kymmeniä arpoja ja erinäisiä kalentereita, pystytetty kuplahalleja ja hoidettu rahastonhoitajan tehtäviä. On ajettu ambulanssin perässä sairaalaan veristä poikaa paikkaamaan, huudettu ääni käheäksi ja koettu todellisia onnen hetkiä Ahvenanmaalla, jossa jalkapalloyhteisön ja samanhenkisten vanhempien merkitys ensimmäistä kertaa näytti todellisen suuruutensa. Olen saanut olla osana tapahtumia, joita ei ilman jalkapalloa olisi elämässäni ollut. Voiton riemua, häviön karvasta makua, toisten tsemppaamista ja tukemista. Lukuisten loukkaantumisten jälkeistä uutta kukoistumista. Ylpeyttä, kun oma lapsi saa pukea maajoukkuepaidan päälleen. Uusia ihmissuhteita, ystävyyttä. Lompakonvajetta. Sitä on olla jalkapalloäiti ja osa jalkapalloperhettä - et ole koskaan yksin.

Jalkapallo yhdistää ihmisiä. Miksi muuten skandinaviassa paleleva ja tropiikin lämmössä kuumalla hiekalla pelaava kohtaavat? Tai että onnistuessa halataan sitä liki tuntematonta vierustoveria? Tai että epäonnistumisen hetkellä toinen ojentaa sinulle nenäliinan, kietoo kätensä harteittesi ympärille ja sanoo: "älä välitä, kyllä me tästä noustaan". Ja niinpä muuten noustiin, silloin epävirallisen Suomen mestaruuden korkeimmalle palkintokorokkeelle Maarianhaminan upealla jalkapallostadionilla. Unohtumattomia hetkiä ja ilon kyyneleitä, ylpeyttä ja ihanuutta (erityishalaus sinulle, Tuula). 

Jalkapallomaman suuria hetkiä on paljon jo koettuna, mutta toivottavasti vielä rutkasti edessä. Espanja lähtee minun suosikkina näihin EM-kisoihin. Niin, ja sen suloisen brasilialaispelaajani kanssa keskustelemme nyt omien (ei yhteisten :-D) poikiemme jalkapalloharrastuksesta. Jalkapallo todellakin yhdistää. Hyppää sinäkin mukaan kisakatsomoon seuraamaan kuningaslajia!